Onko munan koolla väliä?

teleskooppi

Povasin saavani joululomalla puoli metriä munaa.

Veikkaus meni pieleen noin neljälläkymmenelläviidellä sentillä.

Kaikki lähti siitä, kun olin lomalla Tinder-treffeillä miehen kanssa, joka oli ennakkoon vaikuttanut ihan hyvännäköiseltä, joskin pikkuisen tylsältä.

Arvioni mätti sillä lailla, että mies oli kyllä ihan hyvännäköinen, mutta aivan saatanan tylsä. Niin tylsä, että toivoin saavani isorokon tai iskun päähäni, jotta pelastuisin hänen seurastaan.

Sitä paitsi hänen tukkansa haisi. Kuin pesemättömään päänahkaan olisi hierottu kassihikeä.

Nojasin leukaa käteeni, katselin vastapäätä istuvaa miestä ja mietin, että jos yläpää haisi tällaiselle, mitä paljastuisi alapäästä? Muna, joka on kuorrutettu suuremmalla määrällä juustoa kuin keskiverto lämmin voileipä?

Ainoa syy, miksi olin yhä hänen seurassaan, oli tällä hetkellä piilossa pöydän alla. Kun hän oli noussut tervehtimään minua saapuessani, olin bongannut hänen beigejen chinojensa alta kutkuttavan määrän munaa. Puolimetrisen tappokullin täytyi olla ainoa syy hänen hätkähdyttävän rumiin housuihinsa, mutta kyllä minäkin melaani esittelisin, jos se lepotilassa olleessaankin osuisi polviini.

Olimme tulleet paikkakunnan ainoaan siedettävään baariin. Koska olin päättänyt aloittaa paremman elämän heti joulun jälkeen, minulla oli edessäni vain kahvia. Kauheaa, kitkerää baaribitumia, joka oli melkein suurempi vitsaus kuin seuralaiseni. Mutta vain melkein.

Mies kertoi olevansa SAP-järjestelmäasiantuntija (tai jotain, en minä kuunnellut) ja kysyi, haluaisinko että hän avaa SAPia vähän lisää minulle.

Ei kiitos.

Asioita, joita en halunnut avattavan:
1) SAP
2) Hänen suunsa.

Asioita joita halusin avata:
1) Siideripullo
2) Reiteni, mutta ei hänelle.

Mun täytyy käydä tiskillä, mutisin ja nousin pöydästä niin nopeasti, että tuolini kaatui ja kahvini läikkyi yli kupin laitojen. Se ei ollut suuri menetys.

Alkoholia, antakaa minulle alkoholia. Hyvät lupaukset sikseen, nyt on hätä.

Tiskillä oli ruuhkaa. Tapoin aikaa katselemalla varsin koristeellista hipsterkundia, jolla oli tumma, kihartuva parta ja iloisennäköiset silmät mainostoimistolasien takana. Mies hymyili minulle ja tunsin polvitaipeideni notkahtavan. Hymyilin takaisin, poimin siiderini ja käännyin kohti pöytäämme. Herra Seis-tai-puhun hymyili minulle pöydästämme ja nosti kätensä jonkinlaiseen leimiin vilkutukseen. Pelastakaa minut, kuka tahansa, ajattelin ja katselin hädissäni ympärilleni. Puolimetrinen muna tai ei, tuo mies tappaa minut tylsyydellään ennen kuin pääsemme ottamaan moloa housuista esille.

Samassa olkaani kosketettiin. Pelastava enkeli. Deus ex machina. Partahipstermies. Hymyilin hänelle niin että korviinkin koski. Käänsin selkäni alkuperäiselle treffikumppanilleni, heilautin tukkani taakse ja bambitin hipstermiestä ripsieni lomasta.

Miehellä mainostoimistolasien takaa oli kuin olikin työpaikka mainostoimistossa ja kolmiosainen englanninkielinen titteli. En muista mikä se oli, mutta suomeksi sen voisi vapaasti kääntää ”vittu mikä pelle”. Mies oli kuitenkin hyvännäköinen ja mukava. Sitä paitsi minulla oli joulunajan munakiintiö kokonaan täyttämättä, ja ajattelin että raottaisin paljon mieluummin joulutorttua tälle mukavalle miehelle kuin kuolettavan kaamealle insinöörille.

Seurasi pakolliset muttei miellyttävät toimenpiteet, joiden seurauksena alkuperäinen seuralaiseni jäi baariin ja minä poistuin mainospellen kanssa hänen luokseen. Matkalla mietin, miksi niin hyvännäköinen, fiksu ja ilmeisen menestyvä mies on niin mukava.

Yleensä ihmisuhteiden joukko-opissa toimii ”poimi kaksi” -kaava: joukosta ulkonäkö, äly ja tasapainoinen, miellyttävä luonne voi poimia yhdelle ihmiselle vain kaksi ominaisuutta. Tällä miehellä vaikutti olevan kaikki kolme, mikä vaikutti epäilyttävältä. Mitä luurankoja hänen kaapistaan paljastuisi, mitä pitsipikkareita hänen törkeän kalliiden farkkujensa alta? Päätin vaientaa epäilykseni. Olin vain sattunut osumaan tosi helmeen.

Perille päästyämme mies laittoi musaa soimaan (jotain aivan liian käsitteellistä minulle) ja kaatoi anteliaat lasilliset punaviiniä (erinomaista, lahja asiakkaalta kuulemma). Kyllähän te tiedätte, miten nämä asiat siitä etenevät. Istutaan yhä lähempänä toista, joku koskettaa jotakuta, suut kohtaavat, kuuluu ping ja rintaliivit ovat katossa, viinilasi nurin ja muna tojossa ja sijoitettuna johonkin aukkoon. Paitsi että mies ei halunnut että kähmin hänen melaansa. Ei se mitään. Tosirakkaus odottaa, ajattelin, ainakin viisi minuuttia.

Kun pääsimme makuuhuoneeseen, mies ei sytyttänyt valoja. Se sopi minulle, sillä joulumättöjen jäljiltä olin ryhävalaan kokoinen. Hämärä valo olisi armollinen makkaroilleni.

Mies osoittautui paljon, paljon huomaavaisemmaksi rakastajaksi kuin random baaripanolta odottaisi. Hän piti housut jalassaan ja keskittyi pelkästään minuun, mikä tietenkin sopi minulle, vaikkakin oli ennenkuulumatonta.

Minun kierrokseni jälkeen oli hänen vuoronsa. Työnsin miehen selälleen sängylle ja avasin hänen vetoketjunsa.

Jos olisin ollut kännissä, olisin epäillyt että olen avannut vahingossa jonkun väärän luukun.

Sillä tästä luukusta paljastui sellainen lontoonrae, että kellit näyttävät koripallon kokoisilta sen vierellä.

Tuo ei ole penis, tuo on klitoris jolla on pallit, ajattelin.

Sen ympärillä on niin tuuhea metsikkö tummaa karvaa, että pelkäsin että penis on lähtenyt sen halki viemään isoäidille marjamehua eikä ole koskaan löytänyt tietään takaisin.

Nyt tiesin, miksi mies on niin mukava. Elämä olemattoman kokoisen Kikki Hiiren kanssa on asia, joka vetää koppavimmankin paskanaaman miellyttämisenhaluiseksi. Jos on naama kuin metsurilla ja munat kuin metsurin kissalla, ei ole varaa olla muuta kuin ihan sairaan kiva.

Mies kiemurteli edessäni. Tajusin, että olin pysähtynyt katselemaan tätä näkymätöntä munaa kuin kaksipäistä vasikkaa eläintarhassa. Se ei ollut kivasti tehty.

Tartuinko minä haasteeseen?

Kakkaavatko karhut metsään?

Kun minua haastatellaan tämän suorituksen jälkeen telkkariin, sanon vain että mä lähdin nöyränä tekemään mun omaa juttua ja katoin mihin se riittää.

Yllättävän pitkälle. Babyporkkana muuttui houkuteltuna tanakaksi pikku tykiksi, joka nakutti minua pitkään ja huolella.

Penis, tuo yksi maailman suurimmista ihmeistä. Samapa tuo, saako munansaaliiksi katkaravun tai ankeriaan, hyvät kyydit voi saada yllättävältäkin taholta.

………………………………………………………………………………………………………….

PS. Jos munan koko aiheena kiinnostaa, lue myös vanhempi tekstini.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Onko munan koolla väliä?

  1. Minä niin tykkään tästä blogista. Siulla on veikeä ja omaleimainen tapa havainnoida asioita ja onneksi vielä kyky kirjoittaa ne ylös. Hurmaavaa on myös mutkaton asenne, tulee jotenkin sellainen ”aikuiseksi kasvanut Peppi Pitkätossu”- fiilis tästä.

    Tykkää

  2. Paluuviite: Pikkuiset kultakalat | Tarinoita alakerrasta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s