Saanko tulla naamallesi?

Saanko tulla naamallesi, mies kysyi, ja tuli.

Siinä smetanat poskella pysähdyin mietiskelemään. Miksi siemenneste on ainoa erite, jota on sopivaa ja normaalia laukoa toisen päälle? Päätin testata mieleeni tullutta teoriaa saman tien ja sanoin, että kiitos tästä, nyt minä puolestani haluaisin niistää sinun kasvoillesi. Ajatus ei miellyttänyt miestä.

Lika on ainetta väärässä paikassa, sanovat tutkijat. Siemenneste voi olla sekä oikeassa että väärässä paikassa, räkä taas on aina väärässä paikassa.

Naisen näkökulmasta siemennesteen ruiskiminen on kuin Tutankhamonin haudan arvoitus tai viljaympyröiden mysteeri. Miksi ne sitä tekevät? Ovatko ne oppineet pornoleffoista, että seksi ei voi päättyä millään muulla tavalla kuin lennättämällä soossit jollekin näkyvälle pinnalle. Haluavatko ne dominoida sillä? Miehethän ovat hellyyttävän ihastuneita myös penisöimään kaikenlaisia esineitä, siis hieromaan heppiään erilaisiin objekteihin.  Koska olet viimeksi kuullut naisesta, joka saisi kicksit jonkin asian pimpittämisestä?

Mutta palataan siemennesteaiheeseen. Mitä vääriä tai oikeita paikkoja spermalle sitten on olemassa?

Pimppi.

Klassikko. Monen mielestä ainoa oikea.

Miinuspuolella pimpsalooran poimuissa muhiva siemenneste tuottaa mädän sillisen hajun, jota ei halua kantaa mukanaan esimerkiksi jumppaan tai palaveriin. (Pakko lisätä, että terve, sopivassa hormonaalisessa tilassa oleva pimppi itsessään ei haise millekään tai tuoksuu oikeastaan aika hyvältä. Inhoan kaikkia silakka on pieni kala, joka haisee sormelta -vitsejä. Silakka on kala joka haisee sinun omalta spermaltasi, ääliö. Lauo sitä välillä sukkaan, säilytä 37 asteessa ja haistele sitten.)

Suu.

Sylkeä vai niellä, siinäpä pulma. Minä en tahdo niellä, mutta siitä aiheesta lisää toisessa postauksessa myöhemmin. Ainakaan laukeamishetkellä ei saa työntää lerssiä syvälle kurkkuun, niin että munaa on hengitysteissäkin. Jos tahtoisin flirttailla kuoleman kanssa, söisin ennemmin pallokalaa tai hyppäisin basehypyn kuin tukehtuisin kenenkään slaikkariin. Sanonpahan vaan.

Silmä.

Kielletty alue. Vaarana kirvely, sokeus, silmätippuri ja, mikä pahinta, levinneet ripsivärit.

Peppu.

A) Ulkoa. Jos neuvottelut siemennesteen loppusijoituspaikasta uhkaavat ajautua pattitilanteeseen, takapuoli on usein kaikkia sopimusosapuolia miellyttävä ratkaisu.

Miehelle alkukantainen, eläimellinen ja pornahtavan maskuliininen paikka laukoa.

Etuja naiselle: ei kirvelyä kuten silmässä, ei hajuhaittaa kuten römpsässä, helposti pestävissä. Miehen lauetessa takapuolelle voi samalla laatia seuraavan päivän ostoslistaa.

B) Sisältä. Pluspuolella ilmainen suolihuuhtelu. Yhdistä tämä Vogelin mehupaastoon, kongijoogaan ja mietiskelyyn. Puhdistut ja tunnet itsesi uudeksi ihmiseksi.

Miinuspuolella: sen, mikä sisään menee, täytyy myös tulla ulos. Tässä tapauksessa märkinä, äänekkäinä rupsahduksina pikkuhousuihisi. Kiusallinen esimerkiksi meditaatiotunnilla, mummolassa tai luennolla. Ei jatkoon.

 

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Dildokutsut, uhka vai mahdollisuus?

Meiliin tipahti kutsu Kikkelware-kutsuille. Siis sellaiseen tapahtumaan, jossa naiset söpösti istuvat ringissä ja vertailevat tekopeniksiä.

Minä en ole turhan häveliäs. Ehkä olettekin sen jo huomanneet, jos olette lukeneet aiempia postauksiani.

Mutta mihinkään kumikullikutsuille minä en mene.

Minulla ei ole kertakaikkisen mitään pahaa sanottavaa seksileluista. Olen kokeillut kaikkea katuporaa pienempää – osassa on värinätehokin ollut sitä luokkaa – mutta en halua ostaa tai vertailla tekolerssejä toisten naisten kanssa.

Miksi siihen muka tarvitaan parviälyä? Minulla naisjoukko ei ainakaan laske ostokynnystä, vaan pikemminkin nostaa sitä. Internet pullistelee vemppareille tarkoitettuja välineitä. Niistä on hyvät kuvat ja sanallinen kuvaus, joihin saa rauhassa tutustua. Jos epäilyttää, onko teho sopiva, kannattaa laittaa muutama kymppi lisää hintaa, niin voi olla varma että saa hellän mutta vahvan kumioriin. Sitä paitsi, ei ole niin kauhean vaarallista tehdä hutiostoksia. Jos niillä ei ole kehonsisäistä käyttöä, niistä saa vaikka kivan talouspaperitelineen, jäpäkän kukkakepin tai omaperäisen kuusenkoristeen.

Me tietenkin puhumme seksistä naisten kanssa. Yhden poikaystävä on kakkosen miehiä, toisen mies pihtaa. Yhdellä on kiimainen vuohi joka herättää aamuisin pökkimällä munaansa kaverini peppua tai suuta vasten.

Mutta runkkausjuttuja me emme jaa. Lähin mihin olemme päässeet on, kun kerran ollessamme etkoilla yhden kaverin luona hän parin siiderin jälkeen kertoi olleensa polttaridildokutsuilla. Toisen kaverin silmät alkoivat kiilua ja hän halusi tietää, mitä toinen oli ostanut. Kiimaisen pupun, toinen tunnusti, posket pikkuisessa punassa. Näytä, sanoi toinen. Ei se nyt ole tässä, toinen sanoi, korvatkin nyt punastuneina. Minä aloin toden teolla kiinnostua keskustelusta tässä vaiheessa. Miksei se halunnut näyttää sitä? Oliko se oikeasti ostanut söötin pupun sijaan jonkun käsivarren paksuisen, suonikkaan ja pallikkaan schlongin, joka on kaiken lisäksi tarkoitettu anaalikäyttöön? Vai mahtoiko kiimapupu maata jossain pesemättömänä pikaisen mutta kiihkeän juhlia edeltäneen surautuksen jäljiltä, velttona mutta onnellisena, tupakkia poltellen?

Ihmiset kuitenkin ostavat tekomelaa kemuilta. Miksi, minä mietin. Yksillä kutsuilla oli kutsuttuna anoppikin, kuulin jälkikäteen. Mukavahan siinä olisi jonkun harmaatukkaisen Ritvan, Pirjon tai Marjatertun kanssa vertailla 20- ja 30-senttisiä meisseleitä keskenään. Tai anustappeja. Värinällä vai ilman, mitä sanot, Pirre?

Kolme hyvää syytä olla sinkku

Olen vanhempieni luona joulunvietossa toisella paikkakunnalla. Tavoitteeni on saada loman aikana vähintään puoli metriä tuoretta jouluhalkoa.Erissä, tietenkin.

Minusta on mahtavaa olla sinkku, ja yleensä viihdyn yksin enemmän kuin hyvin, mutta joulun aika on vaikea yksinolijalle.  Juuri tähän aikaan sitä rupeaa kaipaamaan jotakuta jolle raottaa vähän joulutorttua. Jotakuta jonka kanssa haukkua sukulaiset. Jotakuta joka söisi joulusuklaarasiasta ne pahat. Varsinkin jos on tullut rangaistuksi kolmella rasiallisella Pandaa ja on jo syönyt niistä ne yhteensä kolme syömäkelpoista konvehtia.

Mutta sitten aina lopulta muistan, että sinkkuna on oikeasti kivaa. Listasin kolme hyvää syytä, miksi kannattaa olla sinkku, joulunakin.

Sinkkuelämän hohdokkain hetki:
Kun sukulaisjoulu on ohi, voi olla juuri niin ällöttävä kuin tahtoo. Ei ole pakko mennä illalla suihkuun, vaan voi pyöriä yksin hajuissaan ja laittaa vielä yhden romcomin digiboksilta pyörimään (Uneton Seattlessa vai Notting Hill, siinäpä joulun tärkein pulma) ja syödä törkeät mätöt ihan yksin. Eikä kukaan paikallaolijoista näe mitään kummallista tai ällöttävää siinä, että pieraisee niin kovaa että pikkareihin pääsee vähän pissaa. Siinä syödessään.

Ja lopulta voi tuntea suurta tyydytyksen tunnetta, kun sipsien loputtua saa viimein aikaiseksi lähteä vessaan ja löytää rintaliiveistään vielä yhden raffelin ja sohvalta noustessaan pepun alta vielä toisen.

Kyytiä aamuyöstä:
Lelulaatikkoni sisältö ei nukahda seksin jälkeen. Ei siltä tosin saa merkityksellistä juttuseuraa, mutta ei sitä saa kovin monelta mieheltäkään kello kolme aamuyöstä. Sen sijaan kun suriseville kavereille ehdottaa, että vielä yksi kierros, ne ovat jäpäköinä koko jengi. Toisin kuin se appiukon joulukonua turhan innokkaasti imuroinut poikaystävä, joka jätti tahran minun puolelleni sänkyä ja kuorsasi sen jälkeen käyttökelvottomana, yksi vana suusta tyynylle valuneena ja toinen munasta lakanoille.

Kenkää:
Olin kerran yksissä häissä (ex-työkaveri, ei kovin läheinen, en ollut pannut sulhasta, kiitos kysymästä) jossa sulhasen piti luvata päästäkseen sulhasenryöstöstä, että morsian saa ostaa niin paljon kenkiä kuin haluaa.

Voi pliis.

Jos avioelämä on tuollaista, minä en taida olla avioliittomateriaalia. Siis täytyykö ihmisen mennä naimisiin ja leikkiä joku idioottimainen leikki, jotta saisi ostaa itselleen sitä, mitä eniten tahtoo?

Tahtoisin sanoa yhden asian: MINÄ SAAN OSTAA MITÄ MINÄ IKINÄ TAHDON. En tarvitse siihen lupaa mieheltä.

Ja ihan oikeasti, jos tämä oli nyt joku toivomuslamppu, joka toteuttaa hartaimman toiveen, niin miksei se toivonut, että MIES ostaisi ne kaikki kengät?

Ja vielä yksi asia – kengät. Jos sai toivoa ihan mitä halusi, niin miksi hän halusi juuri kenkiä? Sitäkö naiseus on, kenkiä? Minä en ehkä ole nainen. Minä toivoisin rajattomasti kirjoja, aikaa niiden lukemiseen ja vielä suklaata seuraksi. Ja sitten munaa kaikkiin sopiviin väleihin.

Mutta hetkinen. Minulla on joulupukin tuoma pino kirjoja, pari rasiallista konvehteja ja juhlavalikoima vibraattoreja. Hyvää joulua vaan, tiedätte mitä puuhaan jos minusta ei hetkeen kuulu mitään.

Save

5 eksien ärsyttävintä tapaa eli miksi olen sinkku

Minulta kysyttiin, miksi olen sinkku. Minäpä kerron. Tässä top vitonen eksien ja hoitojen sietämättömimmistä tavoista. Keittiössä, vessassa ja makuuhuoneessa.

1) Äidin poika
Yhdelle varhaisimmista poikaystävistäni äiti pakkasi sunnuntaisin viikon ruoat maitotölkeissä mukaan, kun mies kävi siellä kylässä. Niillä mies sitten eli koko viikon. Jos aioin syödä hänen luonaan, minun piti tuoda omat eväät tullessani, koska äidin ruoat oli tarkkaan mitoitettu riittämään koko viikoksi, yhdelle. Miehellä oli jääkaapissa kalaöljykapseleita, purkki margariinia, purkki rasvatonta maitoa ja sitten näitä äidinmaidonkorvikkeita yksi hyllyllinen puolillaan.

Ehkä olisin voinut elää niidenkin kanssa, mutta kerran kun tulimme hänen luokseen, eteisen matolla odotti paketti. Mikä toi on, kysyin. Kalsarikerhon kuukaudenkirje, mies vastasi. Äiti liitti minut siihen. Ei helvetti, ajattelin.

Onko minulla seksielämä sellaisen ihmisen kanssa, jonka munan äiti on peitellyt? Ei ole, päätin ja poistuin.

2) Tiukkaakin niukemmin
Yksi semipoikaystävä oli ihan antelias nussija, mutta muussa elämässä niin sniidu, että pahaa teki. Hän oli myös niin laiska, että käytti aina työpaikalta ilmaiseksi saamiaan, siis varastamiaan, pahviastioita, ettei tarvitsisi tiskata. Eikä käyttää rahaa tiskiaineeseen.

Kerran hän oli esileikkien esileikkinä pyytänyt minua tuomaan vessapaperia mukanani. Pahuuttani sanoin, että tuon jos maksat, ja ostin sellaisen kunnon suomalaisen kakkaajan tarpeisiin riittävän paalillisen pehmoisinta (kalleinta) paperia, mitä kaupasta löysin. Mies sai, no, paskahalvauksen ja kieltäytyi maksamasta. Minusta taas tuntui, että paskaaks tässä, ja se suhde loppui siihen.

3) Kakkalista
Yhden potentiaalisen hoidon luokse menin ensimmäistä kertaa varovaisen toiveikkaasti. Olimme tapailleet pari kertaa menemättä sänkyyn, ja ajattelin että tästä voisi tullakin jotain.

Miehen luona menin ensimmäiseksi vessaan. Hänellä oli kakkalista vessan seinällä (Muistattehan tuon jäänteen muinaisuudesta? ”Kummituskakka: tiedät kakanneesi, mutta pönttö on tyhjä.”) ja pornolehti pöntön vieressä. En tiedä, kumpi häiritsi minua enemmän. Silti minun teki mieli kurkistaa lehden sisälle, ihan vain nähdäkseni, onko siellä valkoisia vai ruskeita tahroja.

Suhde? Ei toteutunut.

4) Body penis
Pitkäaikaisimmalla poikaystävälläni oli ne tavat, jotka ovat kalvaneet sieluani pahiten. Eksäni puhui päälleni, käveli kadulla ainakin puoli metriä edelläni, ei väistänyt oviaukoissa ja söi karkkini kaapista. Korkeintaan jätti zabaglionet jäljelle.

Senkin olisi voinut antaa törkeän hyvännäköiselle ja fiksulle miehelle anteeksi, jos häntä vain olisivat panohommat kiinnostaneet. Miehistähän puhutaan mediassa aina niin, että he sitten ovat panokoneita. Aina olisi jorma ojennuksessa, jos naiset vain ymmärtäisivät antaa. Tästä aiheesta vaahtoan ihan varmasti joskus myöhemmin lisää, mutta tällä kertaa jätän kommentoinnin yhteen sanaan. Bullshit.

Kerran naistenlehdessä psykologi sanoi naisen kokonaisvaltaisesta seksuaalisuudesta puhuessaan, että naisella on body penis, eli hänen koko vartalonsa on sukupuolielintä. Eksäni taas oli täysi mulkku, joten olisi voinut luulla häntä kikkelöinnin kiinnostelevan. Ei kiinnostanut. Olisi edes vempannut, niin olisin voinut yrittää päihittää hänen kätensä. Mutta ei, häntä kiinnosti järjestyksessä hän itse, kaverit ja World of Warcraft. Ei world of pimppi. Pelaile keskenäsi, sanoin lopulta ja lähdin.

5) Juustohöylä
Yhden miehen kanssa meillä oli tosi hyviä keskusteluja, mutta ongelmia tuli lopulta eri hygieniatasosta. Mies laittoi aina käytetyn juustohöylän takaisin aterinlaatikkoon. Sitä oli kuulemma turha pestä, koska sitä käytettäisiin ihan kohta uudestaan.

Entä sänkyhommat hänen kanssaan? No tuota.

Miehen esinahka haisi vuohenjuustolta, jonka päälle on kustu.

Ehkä sitäkin oli turha pestä, koska sitäkin käytettäisiin kohta uudestaan.

Pahinta, mitä minulle on käynyt seksin aikana

Mikä on kiusallisinta, mitä sinulle on sattunut sängyssä? Satunnainen pimppipieru? Reppuun tarttunut vessapaperinpala, jonka kumppani löytää suullaan?

Check ja check, minulla.

Mutta nyt minulle sattui jotain paljon, paljon pahempaa.

Okei, hyvin lähelle pahinta pääsi se kerta, kun kännissä riisuin silloisen tulevan poikaystäväni housuja. En tiennyt vielä silloin, että hän tykkäsi kulkea kommandona. Kiemurtelin ”eroottisesti” hänen edessään ja avasin vetoketjua humalaisen itsevarmoin ottein. Niin itsevarmoin, että nykäisin vetoketjun väliin munakarvoja sentin matkalta. (Sentti vetoketjua, ei munakarvoja.) Mies ulvahti kuin hyeena jota revitään palleista ja vetäisi itseään taaksepäin. Minä vedin samaan aikaan eteen ja ylös.

Ei siinä kovin pahasti käynyt. Hän oli varmasti suunnitellut ottavansa brasilialaisen joka tapauksessa. Nyt hän sai sen osittaisena ja ihan ilmaiseksi. Ei se sokerointikaan ole kivuton toimenpide, voin kertoa. Palleissakin säästyi nahka, no melkein kokonaan. Kivekset eivät kuitenkaan revenneet, joten turha siitä oli mitään meteliä nostaa.

Kaikesta tästä huolimatta hänestä tuli poikaystäväni. Ihan liian hieno luonne minulle, joten suhde päättyi lyhyeen.

Paluu tähän hetkeen. Tilanne on nyt tämmöinen, että olen sängyssä kaverini Hannan kaverin, Herra Yybercoolin kanssa. Hänestä sopisi tulla poikaystäväni, sillä hän on aivan käsittämättömän ihana.

Minulla on pikkuinen ongelma. Päädyimme pehkuihin Hannan bileistä, joihin mies oli tullut mukaan ruoan jälkeen. Ruoan, jossa oli ollut aivan törkeästi valkosipulia. Minä siis löyhkään nyt valkosipulilta, hän ei. Olen jo syönyt pussillisen purkkaa ja pessyt hampaat, ilman sanottavaa vaikutusta. Laitan taas yhden purkan suuhuni, mutten sittenkään kehtaa suudella miestä. Se on harmi, sillä taidan olla vähän lätkässä häneen.

Vaikkei suuni sovellu suutelemiseen, keksin sille muuta käyttöä. Munalla ei onneksi ole hajuaistia.

Näytän Herra Yybercoolille kaiken, mihin suuni pystyy,  ja hän tuntuu pitävän siitä.  Toivottavasti hän tekee minulle kohta vastapalveluksen. Nyt hän on keskittynyt omaan nautintoonsa ja liike kiihtyy kiihtymistään. Minä yritän pysytellä perässä. Mies painaa kätensä pääni päälle varmistamaan, että en katoa ennen happy endiä. Liike sotkee hetkellisesti koordinaationi ja pelkään hetken tukehtuvani. Liikautan nopeasti kieltäni, jottei se tukkisi hengitysteitäni.

Jatkan hommia. Äkkiä näyttää siltä, kuin munassa olisi jotain valkoista. Se tulee jostain munanpään sivulta ja venyy ja lyhenee liikkeideni tahdissa.

Tuliksä jo vai onko sulla purkkaa munassa.

Voi fuck.

Oikeasti, purkkaa peniksessä. Sen herkässä päässä.

Äskeinen nopea liike sai purkan liikahtamaan poskestani ja liimautumaan Herra Yybercoolin heppiin. Siinä se on ja pysyy, vaikka yritän liikuttaa kieltäni sen ympärillä. Siitä mies tykkää, mutta purkkaan sillä ei ole vaikutusta. Yritän käyttää vähän hampaitani, mutta mies sanoo au ja vetää päätäni kauemmas.

Purkasta mies ei onneksi tiedä mitään. Hän on sulkenut silmänsä keskittyäkseen nautintoonsa. Minä jatkan ylös-alas-liikettä ja mietin raivoisasti, mitä tehdä.

Googlasin  alkusyksyllä purkanpoistovinkkejä, kun rakas kummipoikani oli liimannut muumipurkan lempineuletakkiini. Muistan niiden neuvoneen seuraavaa:

1) Laita esine pakastimeen 2-3 tunniksi ja raaputa sitten purkka veitsellä tai muulla työkalulla irti.

Jotenkin en näe tätä tapahtuvan. ”Anteeksi, mutta tahtoisin pakastaa heppisi pariksi tunniksi. Hyvänä puolena sitä voi sitten käyttää gintonicin jäähdyttämiseen.”

2) Valele esinettä tärpätillä, kynsilakanpoistoaineella tai apteekista saatavalla bensiinillä.

Jos joskus myöhemmin kaiken tämän jälkeen sängyssä käy mitä tahansa kauheaa, voin sentään huokaista, että ainakaan nyt ei tarvinnut valella penistä bensiinillä. Siinäpä motto koko tulevalle seksielämälleni.

Hänellä ei ole esinahkaa. En tiedä onko se hyvä vai paha. Toisaalta purkka olisi voinut tarttua pahasti kaikkiin esinahan poimuihin, ja putsaaminen olisi vielä vaikeampaa kuin nahattoman pään sileältä iholta.

Toisaalta olisi voinut olla turvallisempi ajatus sanoa, että valelen nyt bensiiniä esinahallesi kuin että valutan nyt liuotinta paljaan munanpääsi päälle. Tai mistä minä tiedän, ei minulla ole penistä.

Enkä tiedä sitäkään, miksei hänellä ole sitä nahkaa. Emme ole niin intiimeissä väleissä, että kyselisin häneltä hänen sukuelimistään. Minulla vain on hänen munansa suussani.

Pakko on olla olemassa jokin muukin keino. Rasvatahrat lähtevät pois talouspaperin läpi silittämällä. Ehkä purkkakin?

Mutta eihän minulla ole silitysrautaa, kun en koskaan silitä mitään, sanoo ääni päässäni. Samaan aikaan olen tukehtua suussani hinkkaavaan munaan ja hihitykseen, joka kumpuaa mielikuvasta, jossa hän on asettanut munansa silityslaudan päälle ja minä olen kyyristynyt sen ääreen kuuma rauta kädessäni.

Silloin mies laukeaa, ja minulla on mittavan munan ja hysteerisen naurun lisäksi hallittavanani suullinen siemennestettä. Huljuttelen sitä purkkakohdan ympärillä. Koskaan ei voi tietää, mikä keino voisi tepsiä. Martat, tätä ette varmasti ole testanneet.

Mitä sä siellä kurlaat, mies kysyy postkoitaalisen hellästi ja silittää hiuksiani. Minun on pakko kertoa. Elekielellä, sillä suuni on edelleen täynnä. Mies kurottaa katsomaan munaansa ja kysyy mikä helvetti toi on. ”Hulla on puhhaa munahha”, vastaan.

Mies ei ilahdu. Miehestä ei tule poikaystävääni. Mies ottaa peniksensä purkkineen ja lähtee. Mietin, huutelisinko perään, että minulla jäi nyt kyllä saamatta, mutta pysyn kuitenkin hiljaa.

En saa koskaan tietää, miten purkan saa irti peniksestä. Jos siis tulit tähän postaukseen googlen kautta hakutermillä ”miten purkka irti peniksestä”, en valitettavasti voi auttaa sinua hädässä. Jollet ole valmis pakastamaan munaasi pariksi tunniksi. Sanoisin, että soita ambulanssi.

Jos taas olet herra ex-Yybercool, nyk. Mr. Spearmint, ehkä sinä voit jakaa vinkkisi. Ja anteeksi. Mutta ainakin sait raikkaan munan.

Save

Kumpi ompi parempi, porkkana vai patonki?

Olen tullut toisella puolella kaupunkia pidetyn palaverin jälkeen minulle tuntemattomaan kauppaan. Nyt poimin kaupan vihannesosastolla hedelmiä ja vegejä koriini. Tomaattia, kurkkua, punainen omena, banaaneja.

Vaa’an luokse päästyäni olen unohtanut puolet tuotteiden numeroista. Ennen näissä painikkeissa oli kuvat tai tuotteiden nimet, eikä tarvinnut käyttää omaa muistikapasiteettiaan. Banaanin numeron muistan, se on aina kaikissa kaupoissa yksi. Muiden numeroiden vuoksi joudun palaamaan hyllyille tarkistamaan. Kaksihan se kurkku olikin, näen ja palaan vaa’alle.

Painan kakkosta – ja pysähdyn. Kurkku löytyy kakkosesta on ajatus, joka jo yksinään pelastaisi päiväni.

Mutta tähän liittyy jotain paljon parempaa. Omistan hiljaisen rukouksen sille upealle mielelle, joka on sijoittanut banaanin ja kurkun numeroinnissa peräkkäin, ykköseksi ja kakkoseksi. Toinen on hedelmä, toinen vihannes. Ne eivät sijoitu millään lailla mihinkään samaan pääluokkaan.  Niitä ei todellakaan yhdistä mikään.

Paitsi se seikka, että ne kummatkin ovat vaginaalisesti nautittavia.

Vaikka olen aina ja kaikkialla kaikenlaisten rivouksien kannattaja, elintarvikkeiden käyttö seksitarkoituksiin on minusta yök. Jos on tarve saada pökköä pesään, kokonainen teollisuudenhaara on ihan erikseen keskittynyt luomaan spesifejä, kivasti surisevia ja hygieenisiä esineitä. Sitä varten ei tarvitse käyttää mitään ravinnoksi tarkoitettua. Nykyisin ei edes tarvitse mennä mihinkään pornokauppaan punastelemaan muiden runkkarien sekaan, vaan netti on pullollaan eri aukkoihin sopivia tarvikkeita, jonka posti tuo huomaamattomissa pakkauksissa perille.

Vaikken siis vähääkään aio pistää omaa kurkkuani ja banaanejani mihinkään muualle kuin poskeeni, on tämä silti paras löytö päiviin. Jatkan onnellisena matkaani kassalle ja mietin, katsooko se minua oudosti, onko tämä söpö kassaneiti se salaperäinen numeroija, se kurkun kakkostaja? Pitääkö se banaanejani rakastavasti ja hetken liian pitkään? Tekisi mieli kysyä, mutta pakkaan ostokset vähin äänin ja ehdin vähän juoksemalla bussiinkin.

Bussissa kadun kiirehtimistäni. Olin taikalaatikon äärellä, mutta jätin sen tutkimatta kokonaan. Mitä kaikkea muiden näppäimien alta olisikaan voinut paljastua? Miksen kokeillut muita numeroita? Jos banaani on ykkönen ja kurkku kakkonen, mitä löytyykään palkintosijoilta 3-10? Porkkana, kesäkurpitsa, myskikurpitsa? Patonki, ranskanleipää vähän ronskimpiin paikkoihin, reikäleipä ettei miehiä unohdettaisi? Talouspaperiteline, kaulin?

Ja mikä ikinä voi olla tässä järjestelmässä täysi kymppi? Kaksi puolentoista litran limupulloa ja purkki vaseliinia? Yksi eteen, yksi taakse, ja sisällön voi lopulta juoda janoonsa?

Nyt en koskaan saa tietää.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Bändin ovi

Päädyin viikonloppuna tuomaan baarista tuliaisia kotiin.

Se oli puhdas tapaturma.

Lähdin kavereiden kanssa baariin ihan yksille, no kolmille. Jossain vaiheessa erkaannuin kavereista ja yhtään ei ollut tarkoitus, mutta miehiähän minä päädyin vokottelemaan.

Oli hyvä munametsä ja minulla on estottomuusgeenimutaatio (todellinen vaiva, vakuutan), joka leimahtaa liekkiin, kun vereeni lisätään alkoholia. Ja alkoholia oli, ne kolmet ja sitten ehkä vielä viisi. En muista.

Näissä olosuhteissa en millään voinut pitää pipariani purkissa.

Nyt minä olen tässä, kontillani sängyllä ja manbun-mies sahaa minua takaapäin. On tehnyt sitä jo ehkä tunnin tai viikon.

Kännisiä miehiä ei ikinä pitäisi päästää panohommiin, sillä siitä ei tule koskaan loppua. Ongelma on siinä, että itse päädyn näihin tilanteisiin aina baarista, humalassa itsekin, ja siinä tilassa kukaan selvä ei tahdo lähteä matkaan. On siis kestettävä känniset panomaratonit ja luotettava, että mies on siedettävä ja tukki tanassa vielä seuraavanakin aamuna.

Olisi ihana sanoa, että olemme tässä asennossa kuin kaksi yksisarvista yhtymässä sateenkaaren alla kirsikkapuistossa pan-huilun soittaessa Enyaa taustalla. Totuus on, että ehdotin asennon vaihtamista, ettei minun tarvitsisi pitää yllä ilahtuneen kiihtynyttä fuckfacea – kiitos tästä tuntien mittaisesta kyydistä, sinä staminan kuningas, sinä orhien orhi. Voin rauhassa näyttää siltä, kuin uimahallin vittuuntunein kassarouva olisi heitetty keskelle kehnoa, liian pitkää pornoleffaa. Olisipa sudoku, tai sanaristikko, niin kuin sillä uimahallin kassalla. Tai kudin.

Olemme jo käyneet läpi kaikki tavallisimmat asennot, joita tuntemattoman kanssa kokeillaan. Hän lähetyssaarnaaja, minä alkuasukas. Minä lehmityttö, hän laiskasti pukitteleva mustangi. Nyt, hän pöydänjalkaa nylkyttävä koira ja minä, pöydänjalka. Tunnen, että häntäkin alkaa kyllästyttää koko touhu.

Mutta sitten, ilman ennakkovaroitusta, hän soittaa b-rapun ovikelloa.

Ja minä olen ihan että:

Save

Save

Save

Save

Ruskea lootus

Minä aion henkistyä.

Olen siksi tullut lempeään hathajoogaan tavallisen kuntokeskus-ähinäjoogan sijaan. Täällä valaistun tai vähintään tavoitan sisäisen rauhan.

Sieluni tasapainon löytäminen ei ehkä ole niin helppoa kuin olin kuvitellut, sillä ensinnäkin olen hirvittävän myöhässä – toiset makaavat jo matoillaan – ja toiseksi minulla on kaamea kakkahätä.

Joogasali on hiljainen, vain meditatiivinen musiikki soi vaimeasti. Haistan ilmassa aromaattiset öljyt, ehkä santelipuuta ja patsulia. Vaihdan vaatteet nopeasti ja hiippailen saliin tosi tosi hiljaa, levitän mattoni ja käyn makaamaan selälleni shavasanaan. Rentoutan kasvot, rentoutan kädet, rentoutan jalat ja vatsan.

Ajattelen takapuolen rentouttamista ja tunnen, mitä unohdin.

Saukko tahtoo uimaan.
Ja sillä on poikaset mukanaan.

Lyön portin kiinni niiden nenän edestä. Nyt ei ole enää aikaa mennä vessaan. Yritän tyhjentää mieleni ja rentoutua matollani. Jos henkistyn riittävästi, unohdan varmasti vessa-asiat ja muun maallisen.

Opettajan pehmeä ääni alkaa kertoa päivän harjoituksesta ja sydänchakrasta, johon hän toivoo meidän nyt keskittyvän. Tunne, kuinka vihreä lootus avautuu ja sulkeutuu rinnassasi, hän kehottaa.

Koko sali hengittää yhä rauhallisemmin. Kaikki ovat varmasti löytäneen yhteyden chakraan ja koko universumiin. Minä en. Sen sijaan eräällä hiukan alemmalla alueella minussa ruskea lootus avautuu ja sulkeutuu.

Minun on pian mentävä, tuli mikä tuli. Tai tiedänhän minä, mikä sieltä tulee. Taikuri Savinen ja hänen ihmeellinen perheensä, joka tahtoo esiintyä.

Opettaja jatkaa puhettaan ja mietin vaihtoehtojani. Entä jos vain hiukan, hmm, tasaisin ilmanpainetta? Päästäisin venttiilistä ihan pikkuisen?

Ei. Jos päästäisin tässä pienessä tilassa peräpatsulit ilmoille, koko joogasali jouduttaisiin evakuoimaan ja hengissä säilyneet joutuisivat hakemaan lisähappea ja lääkehiiltä ambulanssista.

Luovutan. Poistun vessaan. Nyt on kiire. Housut alas ja urut auki.

En yleensä ole mitenkään liiallisen häveliäs. Vastustan ajatusta, että nainen on henkistynyt kukkanen, ujo umpio joka ei päästä ruumiistaan ulos mitään muuta kuin korkeintaan pienenpieniä potpurrintuoksuisia ilmatulppaaneja.

Mutta tämä ei todellakaan ole sellainen kakka, jonka Grace Kelly tai prinsessa Diana olisi kakkinut.

Tämä ei ole Miss Söpökakka, Lehdistön ihannetyttö ja yleisöäänestyksen voittaja.

Ei.

Tämä on Ripleyn Usko tai älä -kakka, josta kuuluisi ottaa kuvia koko kansan ällisteltäväksi. Myöhemmin se matkaisi säilöttynä kiertämään maata  maatalousnäyttelyiden mukana, kummajaisten rivistössä jossain parrakkaan naisen ja kaksipäisen vasikan välissä.

Jos tästä kakasta kirjoitettaisiin kirja, siihen tarvittaisiin vähintään tuhatsivuinen trilogia. Siitä tehtyä tv-sarjaa esitettäisiin Jimillä koko viikonloppu perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan.

Tämä on one shit to end all shits. Tämä on yksi kakka joka heitä hallitsee, joka heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee.

Tämä on asteroidi, joka tappoi dinosaurukset sukupuuttoon.

Eikä se suostu uppomaan.

Olen vetänyt vessan kolme kertaa, eikä se katoa. Tämä kakka voittaisi vuorokauden mittaisen ultramaratoonin. Hitto, se voittaisi kylmän sodankin, ydintuhon ja maailmanlopun. Tämä jäisi jäljelle silloin kun torakatkin olisivat kuolleet.

Mieti tarkkaan, sanon itselleni. Ongelmana on sijainti, sijainti, sijainti. Minun ja kakan.

Toisen meistä on poistuttava. Jos se ei ole kakka, jäljelle jään minä. Lasken kolmeen ja luikahdan ulos vessasta. Ohikiitävän hetken verran harkitsen saliin palaamista, mutta sitten näen, miten kaikkien kasvot punoittavat ja salin ikkunatkin ovat höyrystyneet häpeästä. Jos äsken mietin, kuuluivatko äänet saliin, voin nyt olla varma että kuuluivat. Päätän, että saliin jäänyt joogamatto on pieni hinta pakomahdollisuudesta.

Minusta ei vielä ollut henkistymään. Matkani henkilökohtaiseen kasvuun jatkuu yhä.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Pikkuiset kultakalat

”Pikkuiset kultakalat lammessa ui”, laulamme piirissä epätahtisesti.

Seison kummipoikani ja hänen äitinsä kanssa vauvauintialtaassa, ja minäkin auon suutani laulun tahtiin. En pystyisi laulamaan vaikka osaisinkin sanat, sillä en saa mielestäni sitä mitä ystäväni kertoi juuri ennen kuin astuimme altaaseen.

Sitä, että uimaopella on valtava molo.

Ystäväni mies – jota olen nyt tuuraamassa täällä altaassa – oli ollut viime uintikerran jälkeen suihkussa yhtä aikaa miesuintiopen kanssa ja nähnyt, mitä open märkäpuvun alta kuoriutui.

Niin törkeä meisseli, että sellaisia harvoin näkee pokeleffojen ulkopuolella. Sellainen, jota varten englannin sana schlong on luotu.

Sellainen muna, joka vapautuessaan märkäpuvusta mätkähtää kosteana reittä vasten koko metrin matkaltaan ja päästää mahtavan tussahduksen, ja lehdet tippuvat ulkona puista tärähdyksen voimasta.

Miksi miehesi katseli toisen miehen munaa suihkussa, kysyin ystävältäni. Vaikka tiesin, että kaikkihan ne katsovat, vaikka mitä muuta väittäisivät.

Tätä ei voinut olla katsomattakaan, ystäväni sanoi. Se täytti näkökentän, katsoipa mihin vain. Se kurkki kulman takaa, kun yritti katsoa pois.

Sitä varten opella onkin märkäpuku, päättelen. Tätä lerssiä ei mihinkään speedoihin tungettaisikaan, edes teipillä. Pysähdyn hetkeksi visualisoimaan, miten kävisi, jos sen yrittäisi laittaa roudarinteipillä kiinni. Kassit tursuaisivat uikkarien sivuista ulos, kuin täyte revenneestä tyynystä, ja selän puolelta tunkisi vielä munaa ulos muutamien senttien matkalta. Tai ehkä se pitisi keriä kuin puutarhaletku pidikkeen ympärille, kahvasta kääntäen.

Pikkuiset kultakalat lammessa ui, laulu jatkuu. En voi lakata ajattelemasta sitä, miten open ei-niin-pikkuinen kultakala uiskentelee märkäpuvun alla kuin mutanttiankerias ja etsii itselleen saalista veden alla. Tunnen tuhmuuden kihelmöintiä, kuin lapsena joululahjakätköjä salaa etsiessä.

Ajatukseni risteilevät kaikkialla muualla kuin vauvassa, jota olemme uittamassa. Tai eivät nyt kaikkialla, vaan eri suunnissa yhden teeman ympärillä. Yhden valtavan teeman ympärillä.

Miten sopimatonta vauvauinnissa ajatella tällaista. Miten sopimatonta, että joku vauvojen uittaja uittaa myös valtavaa melaa. Samassa korjaan itseäni. Minkä se munalleen mahtaa. Ei varmaan rekrytoijakaan ole pyytänyt vetäisemään veijaria tiskiin työhaastattelun aikana. Minulta lirahtaa vähän pissaa vauvojen uimaveteen, kun ajattelen työhönottoprosessia, jossa rekrytoija tarkastaa rullamitta kädessään haastateltavien jortikoita.

Hop hop dägä dägä, laulamme, uimaope vahvasti nuotin vierestä. Hän on piirin yhdellä laidalla. Toinen uimaope, joka on kuulemma hänen vaimonsa, seisoo piirin toisella laidalla. Vaimo on Miss Bikini Fitness liian pitkine ripsilisäkkeineen ja tiukkoine tisuineen. Koko muu maailma varmasti miettii, miten hän on päätynyt naimisiin sellaisen keski-ikäisen pullervon kanssa kuin hänen miehensä on, mutta minä en.

Minä tiedän, mikä on pullervon salaisuus. Herra Uimaope on ensitreffeillä rullannut housuistaan alkavan metrin munaa esiin, sanonut että kotona sitä on vielä reilusti lisää, eikä Rouva Uimaope ole koskaan enää ollut entisellään.

Laulu loppuu. On aika mennä uimaan. Minä muistan varoa kultakaloja ja ankeriaita.

……………………………………………………………………………………………………………

PS. Jos munan koko kiinnostaa, lue myös uudempi tekstini samasta aiheesta.

Save

Save

Save