Dildokutsut, uhka vai mahdollisuus?

Meiliin tipahti kutsu Kikkelware-kutsuille. Siis sellaiseen tapahtumaan, jossa naiset söpösti istuvat ringissä ja vertailevat tekopeniksiä.

Minä en ole turhan häveliäs. Ehkä olettekin sen jo huomanneet, jos olette lukeneet aiempia postauksiani.

Mutta mihinkään kumikullikutsuille minä en mene.

Minulla ei ole kertakaikkisen mitään pahaa sanottavaa seksileluista. Olen kokeillut kaikkea katuporaa pienempää – osassa on värinätehokin ollut sitä luokkaa – mutta en halua ostaa tai vertailla tekolerssejä toisten naisten kanssa.

Miksi siihen muka tarvitaan parviälyä? Minulla naisjoukko ei ainakaan laske ostokynnystä, vaan pikemminkin nostaa sitä. Internet pullistelee vemppareille tarkoitettuja välineitä. Niistä on hyvät kuvat ja sanallinen kuvaus, joihin saa rauhassa tutustua. Jos epäilyttää, onko teho sopiva, kannattaa laittaa muutama kymppi lisää hintaa, niin voi olla varma että saa hellän mutta vahvan kumioriin. Sitä paitsi, ei ole niin kauhean vaarallista tehdä hutiostoksia. Jos niillä ei ole kehonsisäistä käyttöä, niistä saa vaikka kivan talouspaperitelineen, jäpäkän kukkakepin tai omaperäisen kuusenkoristeen.

Me tietenkin puhumme seksistä naisten kanssa. Yhden poikaystävä on kakkosen miehiä, toisen mies pihtaa. Yhdellä on kiimainen vuohi joka herättää aamuisin pökkimällä munaansa kaverini peppua tai suuta vasten.

Mutta runkkausjuttuja me emme jaa. Lähin mihin olemme päässeet on, kun kerran ollessamme etkoilla yhden kaverin luona hän parin siiderin jälkeen kertoi olleensa polttaridildokutsuilla. Toisen kaverin silmät alkoivat kiilua ja hän halusi tietää, mitä toinen oli ostanut. Kiimaisen pupun, toinen tunnusti, posket pikkuisessa punassa. Näytä, sanoi toinen. Ei se nyt ole tässä, toinen sanoi, korvatkin nyt punastuneina. Minä aloin toden teolla kiinnostua keskustelusta tässä vaiheessa. Miksei se halunnut näyttää sitä? Oliko se oikeasti ostanut söötin pupun sijaan jonkun käsivarren paksuisen, suonikkaan ja pallikkaan schlongin, joka on kaiken lisäksi tarkoitettu anaalikäyttöön? Vai mahtoiko kiimapupu maata jossain pesemättömänä pikaisen mutta kiihkeän juhlia edeltäneen surautuksen jäljiltä, velttona mutta onnellisena, tupakkia poltellen?

Ihmiset kuitenkin ostavat tekomelaa kemuilta. Miksi, minä mietin. Yksillä kutsuilla oli kutsuttuna anoppikin, kuulin jälkikäteen. Mukavahan siinä olisi jonkun harmaatukkaisen Ritvan, Pirjon tai Marjatertun kanssa vertailla 20- ja 30-senttisiä meisseleitä keskenään. Tai anustappeja. Värinällä vai ilman, mitä sanot, Pirre?

Kolme hyvää syytä olla sinkku

Olen vanhempieni luona joulunvietossa toisella paikkakunnalla. Tavoitteeni on saada loman aikana vähintään puoli metriä tuoretta jouluhalkoa.Erissä, tietenkin.

Minusta on mahtavaa olla sinkku, ja yleensä viihdyn yksin enemmän kuin hyvin, mutta joulun aika on vaikea yksinolijalle.  Juuri tähän aikaan sitä rupeaa kaipaamaan jotakuta jolle raottaa vähän joulutorttua. Jotakuta jonka kanssa haukkua sukulaiset. Jotakuta joka söisi joulusuklaarasiasta ne pahat. Varsinkin jos on tullut rangaistuksi kolmella rasiallisella Pandaa ja on jo syönyt niistä ne yhteensä kolme syömäkelpoista konvehtia.

Mutta sitten aina lopulta muistan, että sinkkuna on oikeasti kivaa. Listasin kolme hyvää syytä, miksi kannattaa olla sinkku, joulunakin.

Sinkkuelämän hohdokkain hetki:
Kun sukulaisjoulu on ohi, voi olla juuri niin ällöttävä kuin tahtoo. Ei ole pakko mennä illalla suihkuun, vaan voi pyöriä yksin hajuissaan ja laittaa vielä yhden romcomin digiboksilta pyörimään (Uneton Seattlessa vai Notting Hill, siinäpä joulun tärkein pulma) ja syödä törkeät mätöt ihan yksin. Eikä kukaan paikallaolijoista näe mitään kummallista tai ällöttävää siinä, että pieraisee niin kovaa että pikkareihin pääsee vähän pissaa. Siinä syödessään.

Ja lopulta voi tuntea suurta tyydytyksen tunnetta, kun sipsien loputtua saa viimein aikaiseksi lähteä vessaan ja löytää rintaliiveistään vielä yhden raffelin ja sohvalta noustessaan pepun alta vielä toisen.

Kyytiä aamuyöstä:
Lelulaatikkoni sisältö ei nukahda seksin jälkeen. Ei siltä tosin saa merkityksellistä juttuseuraa, mutta ei sitä saa kovin monelta mieheltäkään kello kolme aamuyöstä. Sen sijaan kun suriseville kavereille ehdottaa, että vielä yksi kierros, ne ovat jäpäköinä koko jengi. Toisin kuin se appiukon joulukonua turhan innokkaasti imuroinut poikaystävä, joka jätti tahran minun puolelleni sänkyä ja kuorsasi sen jälkeen käyttökelvottomana, yksi vana suusta tyynylle valuneena ja toinen munasta lakanoille.

Kenkää:
Olin kerran yksissä häissä (ex-työkaveri, ei kovin läheinen, en ollut pannut sulhasta, kiitos kysymästä) jossa sulhasen piti luvata päästäkseen sulhasenryöstöstä, että morsian saa ostaa niin paljon kenkiä kuin haluaa.

Voi pliis.

Jos avioelämä on tuollaista, minä en taida olla avioliittomateriaalia. Siis täytyykö ihmisen mennä naimisiin ja leikkiä joku idioottimainen leikki, jotta saisi ostaa itselleen sitä, mitä eniten tahtoo?

Tahtoisin sanoa yhden asian: MINÄ SAAN OSTAA MITÄ MINÄ IKINÄ TAHDON. En tarvitse siihen lupaa mieheltä.

Ja ihan oikeasti, jos tämä oli nyt joku toivomuslamppu, joka toteuttaa hartaimman toiveen, niin miksei se toivonut, että MIES ostaisi ne kaikki kengät?

Ja vielä yksi asia – kengät. Jos sai toivoa ihan mitä halusi, niin miksi hän halusi juuri kenkiä? Sitäkö naiseus on, kenkiä? Minä en ehkä ole nainen. Minä toivoisin rajattomasti kirjoja, aikaa niiden lukemiseen ja vielä suklaata seuraksi. Ja sitten munaa kaikkiin sopiviin väleihin.

Mutta hetkinen. Minulla on joulupukin tuoma pino kirjoja, pari rasiallista konvehteja ja juhlavalikoima vibraattoreja. Hyvää joulua vaan, tiedätte mitä puuhaan jos minusta ei hetkeen kuulu mitään.

Save