Varoitus: seuraava teksti voi tehdä herkkämielisemmille pahaa. Olen oppinut, että jotkut ihmiset eivät halua puhua pyllynsilmistä, vaikka mistäpä muusta sitä juttelisi tuntemattomille apteekin jonossa?
Sitä paitsi aihe tuli mieleeni edelläni olleen herran peräpukamavoiteesta. Jos hän ei kerran ollut oikeasti valmis puhumaan peppuasioista, hänen olisi pitänyt kätkeä pyllyrasvansa paremmin kuin apteekinsalmiakkipussin alle. No oli siinä joku apteekin asiakaslehtikin edessä, mutta kyllä se pukamapaketti ihan selkeästi sieltä pilkotti.
Yritän siis puhua tästä peppureikäaiheesta niin hienovaraisesti kuin mahdollista, mutta on olemassa vain rajallinen määrä termejä, joilla puhua ihmisen peräaukosta. Vain harva niistä on sovelias hienostuneeseen keskusteluun. Mutta jos sinulle tulee parempi olo, ajattele seuraavassa aina että ”pikkukirsikka”, ”taikaruusu” tai ”satujen luola” joka kerta, kun minä sanon että peppureikä tai pyllynsilmä tai bärsreikä. Voit myös päästää sellaista telkkarin sensurointiääntä – piiip – joka kerta kun peppujuitskut tulevat puheeksi. Siitä voi tulla pitkä ja katkeamaton piip.
No niin. Siihen pyllyasiaan.
Maanantaiaamu, uupumus, aamubussi. Takeaway-kahvi kourassa ja puhelimesta meilit auki. Ei yhtään saapunutta viestiä. Ei ole mahdollista, näin aamusta minua odottaa yleensä vähintään kymmenen meiliä, joista yksitoista on jotain mainoskakkaa. Onkohan laatikkoni taas tukossa? En ole tainnut poistaa viime viikolla yksityisosoitteeseeni saapuneita powerpointteja, jotka tukkivat meilini ihan paskan kapasiteetin.
Vihdoin olen saanut siivottua meiliä sen verran, että saapuvaa postia alkaa taas tulla. Kymmenen saapunutta viestiä kaveriltani Sampsalta. Hörppään kahvia ja avaan ensimmäisen.
Puhelimeni näytön täyttää kuva ammottavasta, punaisesta, onkaloisesta peräaukosta. Kuin äänettömään huutoon auenneesta suusta. Minulla lentää kahvit puhelimen näytölle, siihen pyllynreiän päälle. Kuin siltä olisi juuri räjähtänyt märkä pieru.
Ja samaa tavaraa on lisää, kuva ja viesti toisensa perään. Kymmeniä pyllyjä, peppuja, anuksia, bärssereikiä. Kaikki yhtä ammollaan.
On kuin kuvien mallit olisivat istuneet jonkun lentokoneen tai kerrostalon päälle, ja sitten olisi käynyt kauhea onnettomuus.
Peppu on tietenkin ihan luonnollinen, tavallinen osa ihmisruumista. Näitä kuvia voi katsoa kuin luontodokumenttia. Avara luonto, todellakin. Jota on avarrettu entuudestaan jollain valtavan kokoisella objektilla ja vielä jätetty porausöljyt paikalleen.
Mietin, miksi Sampsa on lähettänyt minulle nämä kuvat. Sommittelen hänelle mielessäni vastausmeiliä, jossa selvennän homomiesten ja heteronaisten eroja ja yhtäläisyyksiä.
Yhtäläistä: Molemmat pitävät penistä seksiobjektina.
Eroavaa: Molemmat eivät pidä peräaukkoa seksiobjektina. Ehkä on olemassa joku Sodoman siskot -sisarkunta, joka tahtoo porata miehiä peppuun, mutta minä en kuulu siihen. (Mitä mieltä olen liikenteestä omaan kakkoseeni? Lue lisää täältä.)
Olen päässyt viimeiseen kuvaan asti. Tiedättekö, miltä näyttää valopistettä seuraava kissa? Se pyörittelee päätään puolelta toiselle täynnä viatonta ihmetystä. Minä näytän nyt samalta, sillä tämä on aika suloista. Ihmisellä täytyy olla harrastus. Jos se harrastus sisältää ammottavia pyllynsilmiä, so be it. Eräs toinen ystäväni lähettelee kissavideoita, ihan kuin en törmäisi niihin riittävästi Facebookissa.
Näiden kuvien puolesta on sanottava sen verran, että näihin et kyllä törmää Facessa.
Sekin ero näissä on kissavideoihin, että kisujen päälle ei yleensä ole syljetty. Näille pyllyille sen sijaan – no, kyllähän te tiedätte.
Tai ehkä ette.
Luulen, että useimmat ihmiset eivät kohtaa elämänsä aikana yhtä monta peppureikää kuin minä yhden aamun aikana. Jos ei tietenkään lasketa niitä, jotka ovat töissä verovirastossa.
Mukavaa maanantaita vaan kaikille. Sisältäköön päivänne mahdollisimman vähän perseilyä.
Tarinoita alakerrasta 